Ykköskouvot

Korikouvot

Juniorikouvot

Harrastekouvot

Aikaisemmat äänestykset

Moikka!

Hei taas kaikille! Myohassa ollaan kirjotuksen kanssa, mutta sellaset kevat kiireet on taalla pain maailmaa olleet etten vaan ole ehtinyt kirjoittaa uutta osaa. Kausi on siis tosiaan paatoksessaan ja meille kausi oli loukkaantumisista huolimatta ihan onnistunut. Pelitilasto nayttaa 13 voittoa ja 18 haviota, mutta noin keskimaarin kauteen ollaan tyytyvaisia. MAAC:n lopputurnauksessa paastiin semifinaaleihin asti ja kauden kirsikkana kakun paalla oli Damika Martinezin kruunaus MAAC:n vuoden tulokkaaksi. Damikan pistekeskiarvo oli 16.1 pistetta/peli ja hanet nimettiin myos 2011-2012 kauden All-MAAC kakkos joukkueeseen. Damika oli ykkonen ensimmaisen vuoden opiskelijoissa levypalloissa (4,9 keskiarvo) ja heittoprosentissa (41,2). Damika oli myos kolmas ensimmaisen vuoden opiskelijoiden joukossa kolmen pisteen heittoprosentillaan (32,2). Kovat olivat mimmin tilastot siis! Damika on kova tekemaan toita ja on aina valmis kuuntelemaan palautetta ja ottamaan vastaan neuvoja valmentajilta. Ei voi muuta kun jannityksella odottaa mita nainen saa seuraavan 3 vuoden aikana aikaan!

Post Season on siis menossa meilla jo kovaa vauhtia. Naiset treenaavat pari kertaa paivassa talla hetkella ja johtuen viimeisen vuoden opiskelijoiden lahdosta, treenit ovat hyvin pitkalti henkilokohtaisten taitojen hiomista. Juuri nyt meilla on ainoastaan yksi sentteri pelaaja ja hanta kohden on 3 valmentajaa, haha. Toinen sentteri kuka jai meille kavi juuri olkapaaleikkauksessa, joten hanella viela hetki menee toipuessa.
Naiset heittavat kauden 500 heiton/viikko sijaan 500 ONNISTUNUTTA heittoa viidessa paivassa. Naisille on myos asetettu henkilokohtaisia "porkkanoita", ja jos ja kun he ne saavuttavat on palkintoja tiedossa.

Uusia naisia odotellaan jo kovasti ja tallakin viikolla muutama tytto Lansi-rannikolta lensi pariksi paivaksi treenaamaan joukkueen kanssa. Lahinna kunnolla paastaan joukkueen kanssa treenaamaan kun koulut loppuvat ja saadaan uudet naiset kokoonpanoon. Odotan jo innolla minkalaisia pelaajia uudet tytot ovat! On kuitenkin eri asia nahda paperilla minkalaisia taitoja tytoilla on jne, kuin nahda heidat sitten livena harkoissa. Juuri nimenomaan niita paperihommia tassa on nyt tehty viimeiset 4 viikkoa ainakin. Rekrytointi ja scouttaus papereita ja tilastoja ja exel-taulukoita olen lahinna paivittanyt/tehnyt alusta alkaen. Olen jopa paassyt mukaan tulevan kesan koripallo leirin jarjestamiseen. Toimistossa kyyhottaminen ei yleensa ole se mun vahvin puoli, mutta jopa paperityot muuttuvat kiinnostaviksi kun saa samalla oppia uutta rekrytoinnista Amerikassa ja siita kuinka ihan oikeasti uudet pelaajat saadaan, kuinka montaa pelaajaa joukkueeseen pyydetaan jne. Meilla kun on 5 valmentajaa, niin jokaisella on omat pelaajat keta suosittelevat ja yleensa pareittain kaydaan sitten leireilla/turnauksissa katsomassa tyttoja. Tuleva kausi on siis 2012-2013, mutta listaukset loytyvat jopa pelaajille ketka mahdollisesti tulisivat joukkueeseen kaudella 2015-2016.

Jos jotain olen taalla oppinut, niin ainakin sen etta asioita tehdaan taalla niin pitkalle tulevaisuuteen valmiiksi kun mahdollista. Missaan vaiheessa ei haluta herata siihen etta ohhoh, mita me nyt tehdaan kun ei suunniteltu riittavatko rahat tahan tai tahan tai etta mitas nyt kun ei tutkitukaan tata asiaa tarpeeksi ajoissa. Voi tietysti olla etta Suomen maan koonkin vuoksi ja sita kautta vapaana olevien pelaajien maarasta johtuen, en koe etta Suomessa erityisesti kiinnitettaisiin huomiota pidemman tahtaimen kunnolliseen suunnitteluun. Pelaajat hommataan jopa kuukausi ennen kautta, jos sitakaan. Mutta niin kuin sanoin niin erot Suomen ja Amerikan valilla ja maissa pelattavien sarjojen valilla ovat muutenkin suuret. Toivottavasti Suomeen tultuani opituista asioista taalla, saataisiin jotain uutta ja kayttokelpoista meidankin seuraan. Se jaa nahtavaksi.

Minulla on siis enaa muutama kuukausi jaljella taalla USA:ssa ja sitten on aika pakata tavarat ja suunnata lentokentalle. Nyt jo pelkka ajatus tasta saa silmat lasittumaan, mutta on se kiva tulla valilla kotiinkin. Ei auta muu kuin ottaa ilo irti naista viimeisista kuukauksista ja elaa taysilla. Ei ihan joka paiva tule tallaista mahdollisuutta eteen, taytyy yrittaa pitaa se mielessa.

Kesan Kouvojen kesaleireja siis odotellessa!! Iloittautukaahan kaikki kunhan se vain tulee Kouvojen sivuille mahdolliseksi! Allekirjoittanutkin saattaa leireilla nayttaytya ;)

Hyvaa kevatta kaikille!

Titta

Damikan vuoden tulokas-palkitseminen

minä helmikuussa, takana vapaudenpatsas

Kevättä kohti!

Talvi alkaa lähetä loppuaan, ainakin tällä puolella maailmaa. Enää kaksi kuukautta ja meidän allasklubin ulkoallas avataan osakkaille, kesä on jo siis kulman takana! Lunta ei siis täällä ole tullut tänä talvena kuin kaksi kertaa ja toinen näistä kerroista oli jo lokakuussa, eli lunta ei ole mailla eikä halmeilla. Suomessa voi tällä hetkellä olla vaikea uskoa että kevattä kohti ollaan menossa, kun lunta on katon rajaan asti, mutta kyllä se sieltä on tulossa.

Kausi alkaa siis olemaan jo voiton puolella ja montaakaan conference peliä ei ole jäljellä. Tällä viikolla meillä on pelit keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Välipäivinä ja pelipäivien aamuina treenataan ja käydään vastustajien kuviot ja puolustukset läpi. Muokkaamme puolustusta erilaiseksi lähes jokaisen vastustajan mukaan ja prässejä löytyy myös ainakin 4 erilaista mitä käytetään lähes joka pelissä. Upea seurata kuinka pelaajat sopeutuvat kaikkiin muutoksiin niin nopeasti. Myös hyökkayspäätä automaattisesti muutellaan koko ajan kauden edetessä. Pelaajakohtaisesti tehdään myös jatkuvasti muutoksia ja esimerkiksi viimeksi viime viikolla tuli uusi sääntö että pelaajallemme Damikalle tulee handoffissa antaa pallo erilailla kuin muille joukkueen pelaajille.

Suomessa olen tottunut malliin että pelaajille annetaan kauden alussa pelikirjat ja niitä sitten luetaan, opiskellaan ja toteutetaan. Täällä homma toimii vähän erilailla. Pelaajille annetaan kauden alussa kansiot ja 100 (kyllä, 100. itse olin laskemassa papereita mappeihin...) tyhjää ruutupaperia. Pelaajien tulee itse tehdä muistiinpanot kuvioista ja omista osuuksistaan niissä. Joka peliä ennen pelaajille jaetaan nippu papereita tulevasta vastustajasta. Nippu sisaltää tilastoja, niin joukkueen kuin yksilöidenkin, analyysin jokaisesta joukkueen pelaajasta, pelaajien kuvat ja numerot ja muistilistan mihin tulisi tässä pelissä kiinnittää huomiota. Sitten ennen peliä katsotaan filmiltä vastustajan peleistä tehtyjä koosteita. Ennen peliä katsottavat filmit on jaettu erikseen post ja guard pelaajille. Pelaajien tulee siis tehdä videota katsellessa muistiinpanoja ja usein valmentajat myös kertovat mitä tulee kirjata itselle ylös. Pelaajien tulee muistaa kunkin pelaajan ominaisuudet,nimet ja numerot mitkä on kirjattu scouting-nippuihin. Usein salilla näkee kun naiset kuulustelevat toisiltaan vastustajien nimiä ja numeroita.
Pelin jälkeen yleensä seuraavana päivänä katsotaan edellinen peli videolta kaikki pelaajat yhdessä ja myöhemmin pelipaikka kohtaisesti. Joskus jos valmentajat kokevat että joku ei ole pelannut omalla tasollaa, saatetaan filmi katsoa yhden pelaajan ja muutaman valmentajan voimin ja keskustellaan siitä mikä meni pieleen ja miksi.
Nyt viikonloppuna miehillä on myös tulossa lauantaina kova non-conference peli Nevadaa vastaan. Itse jään meidän treeneistä sen katsomaan ja kuulemma katsomot tulevat ihan täyteen. Peliä voi seurata ESPN3 muistaakseni ja se alkaa täällä 4pm eli Suomen aikaa 23:00. Kaikki katsoo!
Viime maanantaina oli siis vuoden paras päivä, eli mun synttarit. Päivä oli kyllä muutenkin vuoden parhaita. Mun host-äiti täällä hommasi mulle VIP-liput New Jersey Nets-Chigago Bulls NBA-peliin! Lippujen arvo oli pilvissä, mutta minä ja kaverini ruotsalainen Malin päästiin siis ilmaiseksi katsomaan NBA peliä etäisyydeltä jolta jopa näki pelaajien kasvotkin. Bullssillehan sitä liputettiin, vaikka pelin lopputuloksesta ei ollut edes ennen peliä kysymystakään. Silti pelin tunnelma oli huipussaan ja itse olin kuin lapsi karkkikaupassa. Paras synttärilahja mitä koskaan voi toivoa. Tässä muutama kuva pelistä. Kiitos taas niille ketkä jaksoivat lukea jutun loppuun asti ja käykäähan miesten matseissa ja kannustakaa edustusjoukkue pudotuspeleihin! Hyvää kevään odotusta kaikille tasapuolisesti.

Titta

Heipä hei!

Puolessa välissä tammikuuta mennään ja MAAC (Metro Atlantic Athletic Conference) on lähtenyt hyvin käyntiin! Tili on tällä hetkellä kolme voittoa ja yksi häviö. Hyvin ottaen huomioon että joukkueen paras pelaaja Kristina Ford loukkaantui joulun jälkeisellä viikolla ja palaa kentille vasta noin viikon kuluttua. Kristina loukkasi polvensa treeneissä ja arvioitu kuntoutumis aika oli noin 4 viikkoa. Hyvin on menty eteenpäin ja juokseminen, hyppääminen ja heittäminen jo onnistuvat, mutta puolustusasento tuottaa vielä kipua, joten pelit saavat vielä hetken odottaa. Kristinan piste keskiarvo non-conference peleissä oli kuitenkin yli 20 pisteen luokkaa, eli häntä tarvittaisiin kipeästi takaisin kentälle.
Muutenkin MAAC on käynnistynyt Iona:ssa lupaavasti. Miehet ovat MAAC:n sarjataulukon ensimmäisinä ja meillä naisilla Damika Martinez valittiin jälleen kerran viikon tulokkaaksi. Damika valittiin myös MAAC:in viikon pelaajaksi ja tilastot puhuvat puolestaan (kolmen ensimmäisen pelin perusteella keskiarvot): pisteet 23, levypallot 5,3 ja heittoprosentti 39,7%. Myös ensimmäisen vuoden opiskelija Aleesha Powell (11.7 pistettä, 4.7 levypalloa ja 2.3 riistoa) sai MAAC:ltä tunnustusta ja hänet valittiin viikon tulokkaaksi viime viikolla.
Tammikuun kolmantena päivänä Iona:n miehet pelasivat Sienaa vastaan Madison Square Gardenissa, New York Cityssä. Itse olin tietysti katsomossa ja vaikka olimmekin ylivoimaisia Sienaa vastaan niin jo pelkkä ison hallin tunnelma teki tapahtumasta upean. Liput kyseiseen tapahtumaan olivat 35 dollarista ylöspäin, mikä on siis huomattavasti NBA pelejä halvempi hinta taso! Kyseisten yliopistojen opiskelijat saivat lipuistaan alennusta ja me valmentajat ja henkilökunta pääsimme peliin ilmaiseksi. Nyt olen siis nähnyt naisten ja miesten yliopistotason pelejä, naisten WNBA-pelin, sekä muutamia pienten lasten pelejä. Enää puuttuu muutama high school peli ja itse se miesten NBA-peli. Miesten NBA peliin olisi tarkoitus mennä juhlimaan synttäreitä ensi kuussa New Jersey Netsin ja Chigago Bullsin väliseen otteluun ja täytyy sanoa että kyllä se varmaan Bullssien kannatuksen puolelle menee, hehe.
Tälläistä täällä siis koripallon saralla. Harjoituksissa käydään lähes joka päivä ja peleissä nyt kun MAAC on käynnissä niin kaksi kertaa viikossa omissa ja sen lisäksi miesten kotipelit. Koripallon ohella täällä nautitaan tästä lumettomasta ja noin +10c säästä ja toivotaan että lunta ei tänä talvena enää tulisikaan.
Hyvää vuoden alkua sinne kaikille ja muistakaahan käydä edustuksen peleissä yhtä ahkerasti jatkossakin niin jos vaikka noustaisiin katsojien keskiarvoissa vielä muutama pykälä ylöspäin! Ja nyt kannattaa vielä käydä kun allekirjoittanut ei ole siellä äänekkäästi kannustamassa ennen kuin ensi kaudella, haha!

Iona 95 – Siena 59 3.1.2012 Madison Square Garden

minä ja naisten päävalmentaja Anthony Bozzella

Titta

Joululomaa odotellessa!

Hei taas kaikki. Kuukausi on ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksestani ja kausi täällä on lähenyt jo hyvin käyntiin. Pelimatkoja on ollut niin Ohioon kuin Texasiinkin ja menestystä on tullut vaihtelevasti. Tällä hetkellä tilasto näyttää neljää voittoa ja viittä häviötä, mikä tarkoittaa että harjoituksissa mennään lujaa. Erityisesti levypallo pelaamiseen on yritetty satsata ja itsekin on olen kentällä ollut patjojen kanssa tönimässä vähän kovuutta naisiin. Nimenomaan kovuus tuntuu olevan meille se heikko kohta. Taidollisesti ja pelillisesti olemme yksi MAAC:n lahjakkaimmista joukkueista, mutta kovuudessa ja periksiantamattomuudessa on vielä tekemistä.
Toisaalta ei tämä ainoastaan meidän joukkueen ongelma ole, tuntuu että erityisesti tyttö-puolella on fyysisyyden kanssa tekemistä, niin kotimaassa kuin täälläkin. Liikaa pelätään loukkaantumisia ja esimerkiksi puolustuspäässä sitä että kaveri menee ohi jos mennään liikaa iholle. Itse olen sitä mieltä että mieluummin kaveri ajaa ohi ja blokataan korin alla, kuin että annetaan niin paljon tilaa että vastustaja heittää kolmosen naamaan suoraan syötöstä. Meillä on IONA:ssa mm. säännöt ettei suoraan syötöstä heittoja anneta vastustajalle ja apupuolustuksen tulisi olla vähintään kolmensekunnin alueen rajalla vastassa. Siitä huolimatta että näitä asioita on erityisesti painotettu, ovat nämä ne suurimmat kuopat mihin on muutamassa edellisessä pelissä pudottu.
Joukkue itsessään on täynnä upeita yksilöitä. Kristina Ford on ehdottomasti yksi parhaista naispelaajista mitä olen koskaan nähnyt. Damika Martinez pelaa ensimmäistä yliopisto-kauttaan ja valittiin kaksi viikkoa sitten jo toista kertaa "viikon tulokkaaksi" . Diana Hobbardin puolustustaidot pitävät tiukankin paikan tullen vastustajan laiturit paikoillaan, puhumattakaan Aleesha Powellin nopeudesta ja pelinluku kyvyistä. Aleesha on myös ensimmäistä kauttaan joukkueessa ja jo nyt voi sanoa että kun neljäs kausi eteen tulee niin sarjan parhaasta pelaajasta varmasti puhutaan. Joukkue on myös kansainvälinen, sillä meiltä löytyy pelaajia niin Serbiasta, Ghanasta kuin Irlannistakin. Nyt vain kun saisimme kaikki nämä uudet ja kokeneemmatkin pelaajat puhaltamaan yhteen hiileen pelillisesti niin hyvä tulee.
Ensi viikonloppuna on edessä joukkueen yhteiset pikkujoulut ja sitten voikin ryhtyä joulun odotukseen. Tänä vuonna kun joulupäivä osuu viikonlopulle niin koko joulun ja uudenvuoden välinen viikko päästään treenaamaan pari kertaa päivässä.
Onnea sinne kaikille vielä viimeisiin peleihin ennen joululomaa ja näyttäkäähän niille mistä Kouvot on tehty!
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta Kouvoille!

Kuva: ICGaels.com
Jutun Damikan "viikon tulokas" valinnasta voi käydä lukemassa täältä: http://www.icgaels.com/ViewArticle.dbml?SPSID=64325&SPID=7100&DB_LANG=C&ATCLID=205340043&DB_OEM_ID=14900

Syysterveiset New Yorkista!

Hei kaikki koripallon ystävät. Kausi on jo hyvässä vauhdissa ja suurimmalla osalla joukkueista näyttää menevän ihan mukavasti, ainakin tilastojen perusteella! Täytyy kyllä sanoa että basket.fi on ihan loistava palvelu, niin Suomessa asuville kuin täällä rapakon takanakin viihtyville. Olen siis seurannut täällä niin Korisliigaa kuin junioreidenkin sarjoja basket.fi:stä ja olen ollut yhteydessä muutamiin Kouvojen valmentajiin. Täytyy yrittää pysyä ajan hermolla!

Täällä USA:ssa olen nyt viihtynyt jo neljän kuukauden verran ja tuntuu kuin vasta eilen olisin ollut Helsinki-Vantaalla lähtöselvityksessä. Niin kuin edellisessä kirjoituksessani sanoin, niin monta projektia on täällä käynnissä samaan aikaan. Kouluni harjoittelun sain viimein järjestettyä National Geographic:sille ja opintoja yliopistossa pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan.

Koripallon saralla on ehtinyt tapahtumaan paljonkin viimeisen kahden kuukauden aikana. Syyskuusta lähtien olen ollut apuvalmentajana Iona Collegen naisten joukkueessa. Iona Gaels:it pelaavat NCAA:n 1. divisionassa, joka on siis korkein USA:n yliopisto-sarjataso. Sopimusta olisi jäljellä ensi vuoden elokuuhun asti, mutta jo muutaman viikon jälkeen päävalmentaja kyseli jäämään seuraavaksikin kaudeksi, saas nähdä! Hyvin olen joukkueen mukana viihtynyt ja en malta odottaa että kausi pääsee kunnolla vauhtiin.

Muutama harjoitusottelu on takana ja voitot on näistä kotiin tuotu. Perjantaina 11.11.2011 alkaa itse kausi ja kyllä sitä on sitten odotettukin. Viime kaudella joukkue kärsi avainpelaajien loukkaantumisista ja jos nyt ei ihan koko kausi niin ainakin suurin osa siitä meni aivan penkin alle. Tällä kaudella ovat odotukset korkealla ja koko ajan on joukkueena menty eteenpäin.

Koripallo täällä on monella tapaa erilaista kuin Euroopassa. Jo pelkästään valmentajia joukkueellamme on kuusi; Päävalmentaja, kaksi valmentajaa takamiehille/laitureille, kaksi valmentajaa senttereille ja sitten siellä puuhailen minä. Tämän lisäksi hallilla on treeneissä aina vähintään lääkäri, fyysinen valmentaja, yksi manageri hoitamassa että juomapulloissa on vettä ja toinen manageri hoitamassa mahdollisia juoksevia asioita. Vastoin oletuksiani, joukkue pelaa pääsääntöisesti paikka puolustusta ja hyökkäys kuvioita on enemmän kuin osasin kuvitella. Se päätön päästä-päähän juokseminen ja pelkkien yksilösuoritusten korostaminen mitä odotin, ei ainakaan meidän joukkueellamme pidä paikkaansa.

Treenejä on siis 4-6 kertaa viikossa, riippuen siitä kuinka yliopiston määräämät vapaapäivät on kalenteriin sijoiteltu. Treenit kestävät kolme tuntia kerrallaan ja alkulämmittelyt sekä venyttelyt on jokaisen hoidettava ennen harjoitusten alkamista. Jokaisen pelaajan on myös heitettävä 500 heittoa viikossa heittokoneisiin ja tämä data kerätään koneista yleensä perjantaihin mennessä. Kone tallentaa heittojen määrän lisäksi sen millaisella prosentilla mistäkin paikasta kyseinen pelaaja on heittänyt. Tämän lisäksi on tietysti myös fyysinen harjoittelu ihan erikseen. Harjoituksissa on kerrallaan 16 naista ja pyrkimys on että kaikki liikkuisivat koko ajan, ilman turhia taukoja. Muistan kerrankin treeneissä kun naiset eivät tehneet annettua drilliä sillä nopeudella ja tarkkuudella kuin valmentajat halusivat, niin ei muuta kuin kaikki viivalle ja 12 kertaa juostiin viivat. Tämän jälkeen oli siis vielä kaksi tuntia harjoituksia jäljellä ja tempoa oli nostettava entisestään.

Mistä erityisesti pidän joukkueessamme on kommunikointi. Niin kentällä kuin vaihtopenkilläkin kaikki kannustavat toinen toistaan ja positiivista palautetta annetaan kyllä heti kun se vain on oikeutettua. Joukkueen kapteenit pitävät huolen että kaikki ovat harjoituksissa paikalla ajoissa ja asian mukaisissa varusteissa. Kapteenit pitävät myös pieniä palavereita kesken harjoitusten jos kokevat että joukkue tarvitsee yleistä ohjeistusta/kannustusta. Tämä kommunikointi näkyy myös kentällä pelatessa ja auttaa paljon varsinkin puolustuspäässä.

Tässä siis pieni intro siihen mitä täälläpäin maailmaa tapahtuu! Kunhan kausi pääsee kunnolla vauhtiin täälläkin, niin kirjoittelen lisää kuulumisia. Pelatkaahan hyvin ja pitäkää lippu korkealla! Hyvää talven alkua sinne ja terveisiä kaikille!

Titta