Coaching corner

KISS

Nyt en puhu 80 -luvun suosikkiyhtyeestäni, vaan eräänlaisesta valmennuksen lainalaisuudesta, jonka minulle ensimmmäistä kertaa esitteli valmentajavelho Jukka Manzu Mantere. Se on asia, jonka olen oppinut ymmärtämään vasta vuosia sen jälkeen kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Samoin kuin pelaajan kehittyminen, valmentajan kehittyminen on prosessi - huomattavasti pitempiaikainen kuin pelaajalla, ja se jatkuu uran loppuun saakka. Kannattaa vain olla avoin uusille suuntauksille ja kuunnella itseään kokeneempia ja viisaampia ihmisiä.

KISS= keep it simple stupid. Yksinkertainen neuvo, joka toimii kaikilla elämänalueilla, mutta sen toteuttaminen on vaikeaa jo pelkästään siksi, että ihmiset ovat niin epävarmoja omasta tekemisestään. Kun aloitin valmentamisen Korihaissa, valmennus oli minulle kuvioiden opettamista ja vastustajan kuvioiden järkyttämistä. Kokonaiskuva oli hyvin pieni tekijä päässäni, ja pelaajien tunnemailman vaikutus sekä yhteys tuloksiin oli ajatusten harmaata aluetta. Isoin silmien aukeaminen tapahtui vasta pari vuotta sitten, kun pääsin seuraamaan vuoden verran Gordon Herbertin vetämiä talenttiharjoituksia Uudessakupungissa. Gordien tapa opettaa ja käydä läpi yksinkertaisia perusasioita viikoittain oli hyvin vakuuttavaa. Kysyessäni tekeekö hän samoja harjoitteita myös ammattilaisjoukkueiden kanssa, vastaus oli että päivittäin! Oli aluksi vaikeaa kuvitella 200 000e tienaavien kavereiden harjoittelevan
yhden käden heittoja, babyhookeja, up and undereita ja jalkatyötekniikkaa päivittäisvalmennuksessa. Mutta sen jälkeen näin omat pelaajani aivan eri valossa, koska huomasin että juuri näissä perusasioissa oli suurimmat puutteet. Crossoverit ja alleyoopit kyllä sujuivat mutta kun laittaa takamiehen heittämään babyhookin kahdesta metristä tai ison pelaajan tekemään kädenvaihdon selän takaa totuus paljastuu. Itseluottamus hienoihin ja vaikeampiin suorituksiin silloin, kun aikaa ja tilaa on vähän, tulee juuri näistä yksinkertaisten asioiden toistoista. Toistot yhdistettynä hyvällä temmolla tehtyihin joukkueharjoituksiin nostavat pelaajan itseluottamuksen tasolle, jolla meidän pääsarjaamme voi pelata. Viimeisimpänä esimerkkinä toimii hyvin erään nuoren pelaajamme itseanalyysi Loimaalla hävityn ottelumme jälkeen. Kysyin pelaajalta mistä johtui hänen heikosti mennyt ensimmäinen vaihto pelissä. Vastaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vakuuttava: koska hän oli missannut maanantain ja tiistain aamuharjoitukset, hänellä oli normaalia hermostuneempi olo otteluun lähdettäessä.

Etenkin palloilulajeissa yleisimpiä lehdestä luettavia syitä tappiolle ovat mm. se, että ei toteuttu pelisuunnitelmaa, ei pärjätty 1 vs.1 tilanteissa kummassakaan päässä, tai heitto ei pudonnut. Harvemmin annetaan credittiä vastustajan yksilöille tai heidän kyvyilleen toteuttaa omaa pelisuunitelmaansa. Siitähän tässä yksinkertaisuudessaan kuitenkin on kyse - pelaajien kyvystä toetuttaa asioita, heidän opituista taidoista joutuessaan 1 vs. 1 -tilanteeseen ja kyvyistään tunnistaa minkälainen heitto on omalle taidolle hyvä valinta. Tämä on ehkä haasteellisin asia mihin päivittäisvalmennuksessa törmätään. Kahden materiaaliltaan tasaisen joukkueen kohtaamisessa voittaakin se, joka pystyy toteuttamaan edellisiä asioita paremmin. Toki tärkeää on myös joukkueen tunnetila, yhteishenki ja viimeisen viiden pelin recordi.

Yksinkertaisuus näkyy vahvasti joukkueemme pelitavassa, etenkin hyökkäyksessä. Vanhoillinen settihyökkääminen, ja jonkun tietyn pelaajan hakeminen systemaattisesti on jäänyt vähemmälle; hyökkäämmekin pitkälti periatteella equal opportunity.Se on tapa jossa pyrimme luomaan tilaa ja aikaa jollekin pelaajallemme heti heittokellon alussa ja tämän pelaajan tehdessä hyvän ja nopean valinnan pääsemme hyökkäämään joko syötöllä tai kuljettamalla vastustajan 3s. alueelle. Sen jälkeen tarvitaan vain ääretötöntä epäitsekkyyttä, jolla saamme hyvän heiton läheltä tai kaukaa, ja varmistamme hyvän kenttätasapainon hyökkäyslevypallopelaamista ja transition puolustusta ajatellen. Palloscreen kuuluu pelitapaamme, ja sen erilaisia hyödyntämisvariaatioita käymmekin läpi päivittäin. Spacing ja ajoitukset pitää olla kunnossa, jotta tilaa ja aikaa saadaan luotua.

Kun uusia pelaajia tulee joukkueeseen vuosittain 5 - 8, on pelin uomiinsa saaminen todella haasteellista. Meidänkin pelaamisemme on vielä aivan alkutekijöissään, mutta jo nyt on käynyt selväksi, että joukkueemme harjoittelee hyvin ja hyvällä temmolla, kaikki pelaavat joukkueelle ja kaikilla on riittävä rooli. Ehkä suurin asia kuitenkin on se luottamus joukkuekaveriin ja pelitapaamme. Parhaimmillaan pelaamisemme on näyttänyt jo todella mallikkaalta vaikka ottelun sisässä tapahtuvia tasonheittelyjä on vielä liikaa. 90 -luvulla syntyeistä pelaajistamme kaikki ovat tehneet jossain ottelussa kaksinumeroiset pistelukemat, ja muutenkin suomalaisosatomme tuo joka ilta n. 40 pistettä joukkueellemme. Tähän lisänä on kolme hienoja erikoisominaisuuksia omaavaa jenkkiä, jotka ovat allekirjoittaneet meidän tapamme pelata, pelaavat joukkueelle ja ovat äärimmäisen mukavia ja helpostivalmennettavia persoonia. Meidän upside on tosi korkealla ja nähtäväksi jääkin, pääsemmekö pelaamaan joukkueemme parasta koripalloa kevään pudotuspeleissä?

Sarjataulukko ei ole onnistumisiemme suurin mittari vaan tärkeämpää on, että hyvä kemiamme välittyy katsojillemme: sen pitäisi näkyä periksiantamattomuutena, joukkuepelaamisena ja hienoina henkilökohtaisina suorituksina. Koko Kouvojen organisaatiota yhdistää keskeinen luottamus ja usko omaan tekemiseen siivoojista aina puheenjohtajaan asti. Ilman näitä mukavia Manskarin siivoojia meillä ei olisi pitävää lattiaa, jossa voimme harjoitella kovalla sykkeellä heti 10.00 lähtien 5 aamuna viikossa.

Tapasin Mazun juuri kauden alla Sm-sarjan avausinfossa. Hän halusi tietää millainen joukkue minulla on kasassa tulevalle kaudelle.

Vastaukseni oli yksinkertainen: en vaihtaisi meidän joukkuetta kenenkään muun valmentajan kanssa!

Jyri

MUUTTUVIA TEKIJÖITÄ JA ONNEA

18.11.2009

Spekulointi on kivaa. Kaikesta voi spekuloida ja sitä voi jatkaa vaikka maailman ääriin asti. Asioita voi selittää aina muuttuvilla tekijöillä sekä onnella. Jos spekulointi on mukavaa, niin asioiden selittäminen on täysin turhaa. Energia, jonka hukkaat selittämiseen, tulisi kohdentaa tilanteen tai asian kehittämiseen ja parantamiseen. Mitä sitten tulee onneen, niin vanha totuus siitä että onni tulee ansaita pitää varmasti paikkansa. Toisaalta – menestymiseen tarvitaan työtä, sitoutumista ja oikeita valintoja – ja ehkä vielä ripaus sitä hyvää tuuria

Koripallojoukkueen kokoaminen on haastava projekti. Siihen sisältyy erittäin paljon taustatyötä. Tietoa on nykyisin tarjolla vaikka kuinka paljon. Käytettävissä on internetistä löytyviä videoita, tilastoja, scout-raportteja sekä edellisten valmentajien suosituksia jne jne. Miksi sitten tästä tietomäärästä ei saada riittävästi tietoa, vaan useasti joukkueet joutuvat vaihtamaan pelaajia kauden aikana? Osaavatko valmentajat hommansa vai onko pelaajien rekrytointi vaan onnesta kiinni?
Tästä taustamateriaalista joka valmentajilla on käytössä, puuttuu yksi erittäin oleellinen asia – pelaajan persoonallisuus. Toki tätäkin osa-aluetta pyritään tutkimaan mahdollisimman tarkasti juttelemalla entisten valmentajien, pelaajien sekä agenttien kanssa. Tämäkään tieto ei vielä riitä. Olennaista on se, että miten pelaaja sopeutuu henkisesti juuri siihen ympäristöön, siihen toimintakulttuuriin, siihen kaupunkiin ja rooliin mihin hänet on rekrytoitu. Vuosien varrella Finnair on lennättänyt tänne hurjan määrän huippupelaajia, joiden pelilliset taustat ovat kunnossa, on onnistumisia Euroopasta ja kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta pelaaja ei yksinkertaisesti pysty sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Lähtöhän siitä sitten tulee, ja pettymys sekä joukkueen sisällä ja fanien keskuudessa on suuri.

Kouvojen osalta pelaajien rekrytointi onnistui kohtalaisesti. Nykyinen kolmikkomme on juuri meille tähän tilanteeseen sopiva – niin pelillisesti kuin myös henkisesti. Mutta kuten aiemminkin, ei tämäkään kolmikko ole alkuperäinen, vaan jouduimme valmistautuessamme tekemään kaksi muutosta ennen kuin nykyinen kokoonpano löytyi. Jälkikäteen voi sanoa että teimme oikeat päätökset juuri oikeaan aikaan.
Ennen kauden alkua painotin kahta sanaa joukkuettamme ajatellen: kärsivällisyyttä ja mahdollisuutta. Olin, ja olen vahvasti sitä mieltä, että pelimme ei tule olemaan parhaimmillaan ennen joulua, vaan joukkue tulee kasvamaan ja kehittymään kauden aikana huomattavasti. Siksi olen ollut positiivisesti yllättynyt pelimme tasosta ja siitä että olemme pystyneet haastamaan vastustajamme jokaisessa 13 ottelussamme. Alkukauden saldo, 10 voittoa ja 3 tappiota, on rehellisesti sanottuna paremmin kuin etukäteen ajattelimme. Juuri nyt tarvitsemme kuitenkin kärsivällisyyttä. Loukkaantumiset ovat syöneet joukkueemme kokoonpanoa ja olemme joutuneet pelaamaan viime pelit todella kapealla rotaatiolla. Lisäksi päivittäinen harjoittelumme on ollut tästä johtuen heikkoa. 5 vastaan 5 harjoitukset ovat jääneet todella vähiin, ja pitkässä juoksussa emme voi jatkaa näin. Loukkaantumiset kuuluvat ns. muuttuviin tekijöihin, ja jos niihin täytyy reagoida, niin silloin pyrimme myös näin tekemään.

”Kel onni on se onnen kätkeköön”.
Alkukausi on ollut positiivinen ja olemme onnistuneet monissa asioissa. Voi olla että olemme olleet joissain asioissa myös onnekkaita. Edessä on kuitenkin haasteita yllin kyllin, ja siksi jatkamme työtämme kohti kevättä nöyrin mielin. Jos joku luulee, että olen seurannut Katajan tai Karhun vaikeuksia hykerrellen, hän on pahasti väärässä. Muistan edelleen ensimmäisen päävalmentajakauteni (2006-2007), jolloin tuntui siltä että kaikki asiat menevät päin sitä itseään, ja että onni on hylännyt meidät lopullisesti. Tuo kausi on opettanut minulle nöyryyttä. Henkseleitä ei kannata paukuttaa turhaan, sillä urheilussa nopeatkin muutokset ovat mahdollisia. Tämän kauden sarjassa on vielä kaikki auki. Me emme ole saavuttaneet mitään, eikä toisaalta esimerkiksi Kataja tai Karhu ole menettänyt vielä mitään. Mitalit jaetaan vasta toukokuussa ja runkosarjaakin on jäljellä vielä 31 kierrosta (HUH HUH!!)

Jaksamista sekä terveyttä kaikille syksyn pimeyteen!

TOIKKA