Ykköskouvot

Korikouvot

Juniorikouvot

Harrastekouvot

Aikaisemmat äänestykset

Vieraspelimatkoista ja vähän muustakin

Kouvot on Tour 2011-2012 continues.

Schedule on Sat 28th of January / Kataja vs. Kouvot at Joensuu Arena

09.00 am practice
10.00 am departure from Mansikka-aho (busdriver mr. Markku Lipiäinen)
12.00 am lunchbuffet at TB Simpele
02.30 pm arrival to Joensuu
04.00 pm game Kataja vs. Kouvot at Joensuu Arena
after game dinnerbuffet at Linnunlahti Catering (couple minutes from sports hall)
11.00 pm arrival to Kouvola

Tulevana lauantaina Kouvoilla on edessään pitkä bussimatka Joensuuhun. Yllä on esimerkkinä ottelupäivän aikataulutus, joka on yksi joukkueenjohtajan tehtävistä. Esimerkin kaltaisen sähköpostiviestin joukkue saa joukkueenjohtajalta yleensä hyvissä ajoin ennen vieraspelipäivää. Ilmeisesti viestit ovat menneet perille ja suomalaiset pelaajat ovat ymmärtäneet englantia, sillä kaikki ovat aina ilmestyneet paikalle. Onneksi ei tarvitse kirjoittaa ruotsiksi tai saksaksi.

Valmentajat valmentavat, pelaajat pelaavat, huoltaja huoltaa ja joukkueenjohto sekä Kouvojen toimiston väki hoitavat muut käytännön asiat. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Kouvoissa päävalmentajan tehtävänä ei ole asentaa amerikkalaispelaajille pesukoneita tai internetyhteyksiä. Aikataulutus ei ole haasteellinen tehtävä tämän kauden noviisijoukkueenjohtajalle, sillä Joensuu on yhtä kaukana Kouvolasta kuin edellisinäkin vuosina. Pitää vain muistaa vaihtaa päivämäärät ja tarvittaessa kellonajat aikaisempien joukkueenjohtajien aikatauluihin, jos ottelun alkamisaika ei ole sama. Toisinaan myös ruokapaikoissa on muutoksia. Jos joukkueenjohtaja ei osaa lähtöaikaa asettaa, niin rautaiset ammattilaiset eli bussinkuljettajat kertovat kyllä oikean lähtöajan. Tosin sarjanousija Bisonseista ja Loimaasta ei ollut kokemusta kenelläkään. Perille kuitenkin löydettiin, mutta Loimaan pelistä ei sen enempää. Ei avata haavoja uudelleen.

Kouvojen vieraspelimatka sisältää bussissa istumisen lisäksi Antto Nikkarisen tuomia toimintaleffoja, läppäreitä, mp3-soittimia, erittäin paljon unta ja syömistä. Nykyisestä joukkueesta Josh Gonner omaa muuten parhaat unenlahjat. Yleensä hänet saadaan hereille ennen otteluiden ylösheittoa. Joukkueen sisäinen sääntö on, että kaksi tuntia ennen peliä kaikkien on oltava bussissa hereillä. Tässä vaiheessa myös bussin dvd-soitin suljetaan. Ottelupaikkakunnillla ollaan 1 ½ tuntia ennen otteluiden alkua.

Miten aika muuten saatiin kulumaan ennen läppäreitä, älypuhelimia ja mp3-soittimia? Korvalappustereoiden paristot loppuivat yleensä ennen c-kasetin toisen puolen kuuntelua. Yritä siinä nyt sitten sulkeutua ja paeta musiikin taakse. Puhuttiinko silloin enemmän muiden kanssa, kun kaikilla ei ollut nappeja korvilla ja läppäriä sylissä?

Huhujen mukaan kirjoja on Kouvojen bussissa nähty viimeksi 1990-luvulla. Voi olla kuitenkin, että Teemu Rintalalla ja Atte Pertulla on ollut tenttikirjat pelikassissa mukana, mutta he eivät ole niitä kehdanneet ottaa esille. Tulevassa matsissa Joensuussa heillä ei ole kuitenkaan aikaa lukea tentteihin vaihtopenkilläkään, sillä valitettavien loukkaantumisten vuoksi heille on luvassa runsaasti peliaikaa. Eikä Ilari Seppäläkään ehdi lukea lukion kokeisiin, sillä häntä odottanee Anton loukkaantumisen vuoksi lähemmäs 40 minuutin peliaika.

Välillä bussista pitää poistua pelaamaan koripalloa, jotta menomatkalla hankitut kalorit saadaan kulutettua. Kaksimetriset ja satakiloiset miehet haluavat kuitenkin pelin jälkeen nopeasti takaisin bussiin, sillä mikään ei voita leffan katsomista bussin hulppeissa tiloissa. Jalkatilaahan busseissa on kaksimetrisille miehille enemmän kuin Kouvolan elokuvateattereissa yhteensä. Ennen paluumatkaa kuitenkin syödään, joten pelaamisella menetetyt kalorit saadaan takaisin. Huippu-urheilijat syövät kuitenkin terveellisesti eikä Kouvojen bussissa tällä kaudella ole kenenkään nähty syövän makeisia. Joukkueenjohtaja ja huoltaja ovat tämän todenneet kerätessään kiloittain roskia bussista pelimatkan päätteeksi Mansikka-ahon pihalla. Oluttölkkejään ei ole näkynyt. Tosin Antto Nikkarisen juomatölkeistä ei ole otettu näytteitä…vielä. Se mikä tapahtuu bussissa jää bussiin...vanha viidakon sanonta.

Nuoret koripalloilijat ovat kovia syömään. Kotiottelun jälkeen Aleksi Akpaso saattaa syödä Ravintola Angelan valmistamat kaksi normaalipitsaa (tuplajuustolla) ihan heittämällä ja pitsalaatikot vielä siihen päälle. Siksipä Aleksi onkin niin vahva ja lihaksikas.

Tässä välissä tuli muuten mieleen, että Salon reissulla kaksi Kouvojen pelaajaa joutui dopingtestiin. Toiselle heistä ei jostain syystä maistunut vesi ruokailun yhteydessä. Näytteen antamiseen meni vain ja ainoastaan kaksi tuntia. Muu joukkue odotteli sillä aikaa nälkäisenä hallissa katsellen lentopallonaisten harjoituksia. Ihmeen tyytyväisinä pysyivät kuitenkin. Ehkä he ihastelivat naispelaajien taituruutta. Ei ole muuten helppoa saada tulemaan testiin vaadittavaa virtsamäärää urheilusuorituksen jälkeen. Joillakin on saattanut mennä jopa neljä tuntia vaadittavan virtsamäärän antamiseen. Dopingtestaajilta vaaditaan ilmeisen pitkää pinnaa...

Toivottavasti paluumatkalla Joensuusta bussiin ei tarvitse lastata vammojen hoitamista varten yhtä paljon lunta kuin viikko sitten tehdyn Uudenkaupungin reissun paluumatkalla. Laitilan ABC:llä nuoriso katsoi oudoksuvasti joukkueenjohtajaa, joka lastasi lunta muovipusseihin. Todella helposti iso lumikasa saatiin kuitenkin siirrettyä bussin sisätiloihin Anton ja Joshin nikkavammojen hoitoa varten.Ja kyllä sitä lunta tarvitsivat muutkin pikkuvammoja varten. Taisi matkan aikana kulua Buranaakin enemmän kuin lääkäri sallii.

Atte Pertullehan loukkaantuneiden pelikavereiden hoito on hyvää harjoitusta opiskeluita varten. Toisen onnettomuus on toisen onni...vai miten se meni. Atesta saadaan joukkueelle tulevaisuudessa monitoimimies, sillä pelaamisen ohella hän valmistuttuaan hallitsee hieronnat, fysioterapiat sekä teippaamisen salat. Atella on tapana soitella puhelimella bussin takapenkiltä joukkueenjohtajalle etupenkkiin, kun takapenkki haluaa pysähtyä ostamaan lisää muumilimua. Joukkueenjohtajan puhelin tosin on monesti äänettömällä, koska päävalmentaja Jyri Lehtosen mielestä joukkueenjohtajan soittoääni on liian kovalla. Taisipa joukkueenjohtajan soittoääni herättää kerran päävalmentajan juuri, kun hän oli saanut unesta kiinni. Ei kannata herättää nukkuvaa karhua siis päävalmentajaa. Eikä muuten kannata häiritä päävalmentajaa tappion jälkeen...Muutoin meillä kyllä on mukava ja Suomen paras valmentaja.

Saa nähdä, että onko tällä kertaa mukaan lähtevä ja opintovapailla oleva general manager Jukka Kyöstilä ajoissa lähtöaikana klo 10.00 Mansikka-aholla. Kuten hyvin tiedetään, niin "Kössin" vuorokaudessa pitäisi olla vähintään 25 tuntia. "Kössi" oli muuten lomamatkalla, kun Kouvoille sattui loukkaantumissuma. Tarkoittaako se siis sitä, että "Kössin" on vastedes pysyttävä tiukasti Suomessa? Pienenä vinkkinä kaikille: Jos näette "Kössin" läppärin kanssa, niin muistuttakaa häntä siitä, että tallentaa välillä kirjoittamansa tekstin. Varmistakaa myös, että "Kössin" läppärissä on riittävästi virtaa tai ainakin virtapiuha on lähettyvillä. No matka menee rattoisasti, kun ensin kirjoittaa otteluraporttia pari tuntia ja sitten se häviää bittiavaruuteen. Ei tule aika pitkäksi, ei sitten millään.

Myöhästymisistä ja muun muassa tavaroiden unohtamisesta tulee joukkueen jäsenille sakkoja. Joukkueen sisäisen sakkokassan kenraali on joukkueen kapteeni Antto Nikkarinen. Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa, että kuka on sakkotilaston ykkönen. "Kössi" se ei kuitenkaan ole. "Kössiä" ei kannata sakottaa liikaa, sillä eräänä päivänä pelaajat saattavat huomata, että pelaajapalkkiot eivät olekaan sovitusti pankkitilillä...

Yksi henkilö on kuitenkin aina ajoissa paikalla eli joukkueen pitkäaikainen isähahmo ja huoltaja Risto Tukiainen. Saa nähdä, että mitä "Tuksu" tällä kertaa jakaa pelaajille matkan aikana. Viimeksi Risto yllätti pelaajat maukkaalla mehujuomalla. Jos Riston vuosien aikana hankkima tietämys koripallosta kirjoitettaisiin paperille, niin siitä varmaankin tulisi koripallon raamattu. Ja mikäli Risto ei tuo mukanaan iltapäivälehtiä, niin millä Juuso Mäenpääkään saisi aikansa kulumaan bussissa istuessaan. Edellisessä kotipelissä Vilpasta vastaan Juusolla tosin ei ollut aikaa lukea lehtiä vaihtopenkilläkään, koska hän urakoi hienot 13 minuuttia. Ja hyvin todennäköisesti loukkaantumisten vuoksi peliaikaa on luvassa edelleen. Toisen onnettomuus on toisen onni...

Joukkueeseen on nostettu myös alaikäisiä junioreita, joten jos heitä on mukana vieraspelimatkalla,niin on vahdittava, että he eivät mene pelaamaan rahapeliautomaatteja. Automaattien pelaamisen ikärajahan on nykyisin 18-vuotta. Ilmeisesti jossain on ikärajoja myös energiajuomille, joten junnujen kannattaa hankkia luotettava hakumies energiajuomia varten. Lisätään vielä, että todennäköisesti sieltä peliautomaatilta löytyvät pelaamasta Risto ja “Kössi”. Jostainhan ne joukkueen palkka- ja ruokarahatkin on lama-aikana hankittava.

Joukkueen nuorimmat jäsenet joutuvat avustamaan staffia tavaroiden kantamisessa. Toivottavasti 15-vuotias Tuomas Hirvonen ei joudu kantamaan varustekassia. Ainoa joka varustekassia jaksaa kantaa on vuosien kokemusten rutinoima Risto Tukiainen. Tosin voi olla, että kassissa on pyörät, koska niin ketterästi Risto sitä kassia liikuttelee.

Ehkä jonakin päivänä nähdään myös se, että Antto Nikkarinen yllättää kaikki ja tuo bussiin mukanaan rakkauselokuvan. Tosin se ei ehkä kannata, sillä joukkuetta ei kannata itkettää "nyyhkyleffoilla" ennen peliä, koska turvonneilla silmillä heitot eivät varmasti mene sisälle. Muutoinkaan peli ei varmasti onnistu järkyttyneessä mielentilassa. Yhteenlaskettu kuolonuhrien määrä Anton tuomissa elokuvissa on muuten enemmän kuin päävalmentaja Jyri Lehtonen teki peliuransa aikana pisteitä. Ja niitä Jyrin tekemiä pisteitä on todella paljon!

Jos bussi on täynnä glamouria ja luksusta, niin yleensä glamouria riittää jokaisen korisliigapaikkakunnan pukuhuoneessa. Pelin jälkeen pelaajia odottavat poreammeet ja höyrysaunat, runsaat tarjoilut sekä kauniit tarjoilijat. Vai oliko se niin, että toisinaan suihkusta saattaa tulla jopa lämmintä vettä ja vessakin toimii. Joissain urheiluhalleissa suihkuja on muuten enemmän kuin kaksi. Vakavasti puhuen, olosuhteet eivät tietenkään ole paikkakuntien liigajoukkueiden vika. Kauhajoen uudessa hienossa hallissa joukkueenjohtajalla oli suuri ongelma, sillä pukuhuoneen avainta piti painaa ja käännellä vaikka mihin suuntaan, että ovi aukesi. Sellaisia ne eletroniset lukot ovat. Onneksi kuitenkin päästiin sisälle ennen peliä, erätauolla ja pelin jälkeen. Ja vilaukselta tuli nähtyä Kauhajoen Karhun pukuhuone. Myönnettäköön, että kyllä pukuhuone oli hieno! Mahtava on myös Kauhajoen yleisö! Jos olisin korispelaaja liigassa, niin saattaisin olla kateellinen sekä pukuhuoneesta että yleisöstä.

Tällä hetkellä Kouvojen rosterissa on juniorit, loukkaantuneet ja staff mukaan luettuna niin paljon porukkaa, että tulevissa peleissä tarvitaan kaksi pukuhuonetta. Mansikka-aholla pukuhuoneessa oli jo ahdasta tunnelmaa menneenä keskiviikkona. Ehkä päävalmentajan pitää antaa ohjeet ennen peliä kahdessa vuorossa. Tai ehkä “paskasakki” pitää jättää kotiin, kuten päävalmentaja Jyri Lehtonen joukkueen pukuosastoa (itsensä mukaan lukien) nimittää. Viime kaudella se nähtiin, että ilman valmentajiakin voi voittaa. Tosin “Kössi” taitaa vieläkin luulla, että voitto tuli hänen ansiostaan. Se on kuitenkin selvää, että ilman huoltajaa ja bussinkuljettajaa ei vieraspeliin voi lähteä. Pitääköhän junioriosastolle rakentaa bussiin muuten leikkipaikka, kuten junissakin on?

Kouvolasta on sopivan pituinen matka monelle pelipaikkakunnalle. Onneksi Kouvola ei ole Kauhajoella, Uudessakaupungissa tai Joensuussa. Katsokaa Suomen karttaa, niin tiedätte miksi se on hyvä asia. Bussissa istuminen ei pitkille miehille ole todellakaan mitään herkkua eikä se ole sitä lyhyemmillekään pelaajille. Miettikää itse, että ensin istutte bussissa viisi tuntia ja heti pitäisi lähteä urheilemaan. Kotietu ei todellakaan tule pelkästä kotihallista ja kotiyleisöstä vaan myös siitä, että rasittava bussimatka jää pois. Mutta toivotaan, että voitto tulee Joensuusta, sillä tappio pidentää kotimatkaa puolella ja voitto lyhentää sitä puolella.

Joensuun Katajalla on oma hieno ja tilava bussi. Heillä on siellä kuulemma nakinkeitin. En tiedä monta nakkia keittimeen mahtuu, mutta ehkä nakinkeittimen ansiosta Katajan muutoin pitkät pelimatkat eivät tunnu niin pitkiltä. Pitäisikö Kouvojenkin siis hankkia nakinkeitin?